11.02.2020

Kolmessa polvessa karatea

Olette seuran harvinaisuus perhe, joka harrastaa seurassamme kolmessa polvessa karatea. Tällaisia perheitä on seurassamme tällä hetkellä kolme.

Ensin aloitti lapsi Aku, sitten vapaaehtoistyön kautta äiti tuli mukaan seuraan ja myöhemmin lajinpariin. Isoäiti sai syntymäpäivälahjaksi seniorikaratekurssin elokuussa Oman salin avajaispäivänä.

Syksystä 2019 lähtien samassa perheessä on harrastettu kolmessa polvessa karatea Erän Karatessa. Akun isä on sittemmin aloittanut aktiisen harrastamisen myös ;)

Lue haastattelumuodossa ehkä ei niin tavallinen tarina perheen yhteisen harrastuksen löytymisestä.

Karaten aloitus perheessä 2017

Maija: Perheestänne ensimmäisenä karaten aloitti lapsenne, Aku.

Kerrotko hieman miten perheenne päätyi karateen valitessaan lapsellenne harrastusta ja mikä Akua on innostanut harrastuksessa?

Pirre: Kaikenlaisia palloilulajeja yms. kokeiltiin, mutta mikään ei oikein innostanut kolmea kertaa pidempään. Aku halusi pitkään aloittaa karaten, näki urheilukeskuksella karatekoja puvuissaan usein, mutta äiti oli aina myöhässä ilmoittautumassa ja useiden post-it-lappujen ja kalenterimuistutusten myötä vihdoinkin syksyllä 2017 alkeiskurssille mahduttiin.

Akua innostaa itse tekeminen ryhmässä; jokainen tekee omalla tasollaan, mutta silti treenataan porukassa kavereiden kanssa, eikä kilpailupakkoa ole. Kannustavat ja motivoivat ohjaajat ovat tässä suuressa roolissa, treeneissä on kivaa ja kehitystä tapahtuu koko ajan.

Äiti mukaan toimintaan hieman vahingossa

Maija: Tulit Pirre mukaan ensin vapaaehtoistyöhön toteuttamaan HEL Open kilpailutapahtumaa tammikuussa 2019 Akun kanssa. Tämän jälkeen olitte isosti mukana miehesi, Mikon kanssa auttamassa Oma sali -hankkeessa keväällä ja kesällä 2019. Lisäksi kesällä ohjasit muutaman nyrkkeilyaiheisen kesätreenin meille karatekoille. 

Syyskuussa 2019 tulit itse aikuisten alkeiskurssille ja äitisi seniorikarate 60+ -ryhmään. Kerrotteko miten tässä näin kävi?

Pirre: Kesäksi Maija kysyi vaihtelun vuoksi muutamia kuntonyrkkeilytreenejä vetämään, joka tietysti sopi. Kun Oma Sali-hanke konkretisoitui paperilta tekoihin, halusimme olla mukana, koska halusimme mahdollistaa lapsen harrastusmahdollisuuden jatkossakin – tämä on ensimmäinen harrastus, joka on jatkunut ja näyttäisi jatkuvankin pitkään. Siinä mukana puuhastellessa ja Akun juttuja kuunnellessa vahvistui, että pitäisi ehkä itsekin ymmärtää, mistä poika puhuu… ja sen kun sanoi ääneen, lajipäällikkö Laaksonen hoiti hommansa, vakuutti siitä että kokeilla kannattaa ja niin sitten löysin itseni eräänä kauniina syyskuun iltana rivistä tatamin laidalta =)

Tämä iloinen ”vahinko” piti sitten toki laittaa kiertämään, ja äidin syntymäpäivälahjaksi sopi vallan mainiosti seniorikarate! Hetken äiti nieleskeli kun avajaisissa sai lahjansa, mutta uskalsi upeasti tarttua tilaisuuteen ja on tykännyt aivan valtavasti! Tasapaino, koordinaatio ja uskallus kokeilla on kasvanut, ja taisi hän olla ensimmäisenä ilmoittautumassa kevätkaudellekin=)

Pirkko: Kyllä vähän hirvitti, kun tytär lahjan antoi. Rohkeasti lähdin kuitenkin kokeilemaan. Ensimmäisellä harjoituskerralla seniorikaratessa olin yksin ja heti seuraavalla kerralla mukaan tuli koko syksyn treenikavereina toimineet naiset.

Maija: Pirkko, tosiaan marraskuussa, kun kevätkauden kurssi-ilmoittautuminen käynnistyi olit ensimmäinen, joka ilmoittautui seniorikarateen. Mikä koukitti jatkamaan karatea?

Pirkko: Olen huomannut kehitystä tasapainossa ja koordinaatiossa senioriharjoitusten vuoksi. Harjoitukset ovat kehittäviä ja ne tehdään pilkesilmäkulmassa. Lisäksi olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja nyttemmin saanut kuntosalillekin seuraa harjoittelemaan.

Maija: Mitä Pirkko kertoisit henkilölle, joka pohtii, että soveltuuko seniorikarate hänelle tai läheiselleen uudeksi harrastukseksi?

Pirkko: Mielukuva seniorikaratesta oli kaikkea muuta kuin mitä harjoitukset sisältävät. Opettelemme mm. kaatumaan turvallisesti sekä harjoittelemme kataa (liikesarja). Teemme myös eläinliikkeitä, jotka vahvistavat kehoa ja lisäävät liikkuvuutta. Suosittelen seniorikaratea kaikille, sillä harjoituksen voi tehdä seisten taikka istuen.

Tavoitteet maltillisia

Maija: Minkälaisia tavoitteita teillä on karatessa?

Pirre: Kaikenlaista liikuntaa on tullut ja tulee harrastettua, ja myös Mikko on aktiivisesti mukana liikkumassa. Kurssi- ja tuntivalikoimasta löytyy hyvin myös kertamaksullisia vaihtoehtoja kaikille; nämä ovat oiva tapa myös tutustua toimintaan ja ihmisiin. Seuran yhteishenki on uskomattoman vahva ja positiivinen; treeneihin on kiva tulla, oli harjoitus mikä hyvänsä. Akun tavoite on vyön tummentaminen tulevaisuudessa ja harrastuksen jatkaminen pitkään, ja systeemi junnujen etenemiselle on mielestäni hyvä; samoja naamoja pyörii harjoituksissa, jotka näin jo alkeiskurssilla Akun kanssa.

Maija: Onko teidän perhe löytänyt seurasta uusia kavereita ja kenelle suosittelisit karatea?

Pirre: Kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan, jos yhtään kiinnostaa ja kokeilemaan. Ikä, koko tai kunto eivät ole esteitä, ja esimerkiksi vammojen aiheuttamat rajoitteet on mahdollista ottaa huomioon, kun vaan avoimesti kertoo ohjaajalle niistä. Laji on haastava, tosissaan tehdään muttei totisena, ja niin kulunut klisee kuin se onkin, jokainen oikeasti etenee omalla tiellään omaa tahtiaan. Oman tapansa harrastaa löytää vasta oikeastaan alkeiskurssin jälkeen. Uusilta tuttavuuksilta ei voi välttyä, ja moni jokapäiväisessä elämässä tarvittava taito (kehonhallinta, joustavuus, tasapaino, koordinaatio) kehittyy huomaamatta samaa tahtia kasvavan kunnon myötä. Ehdottomasti kannustan kokeilemaan!